BOKSERI
KÄYTTÖTARKOITUS: Seura-, suojelu- ja palveluskoira
FCI:N LUOKITUS: Ryhmä 2 pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat
Alaryhmä 2,1 molossi- ja mastiffityyppiset
Käyttökoetulos vaaditaan
LYHYT HISTORIAOSUUS:
Bokserin uskotaan polveutuneen pienestä-, tai Brabantin-bullenbeisserista.
Bullenbeissereita jalostivat pääasiassa metsästäjät, jotka käyttivät niitä apunaan metsästyksessä. Koiran tehtävänä oli ottaa kiinni ajokoirien esiin ajama riista ja pidellä saalista, kunnes metsästäjä tuli lopettamaan sen. Tätä tehtävää varten koiralla tuli olla mahdollisimman leveä suu ja purenta, joiden avulla se pystyi tarttumaan saaliiseen ja pitämään sen hampaissaan.
Ne bullenbeisserit, joilla nämä ominaisuudet olivat, soveltuivat erityisen hyvin tehtäväänsä. Siksi niitä käytettiin myös siitokseen.
Koiran siitoskäyttö määräytyi ennen pelkästään koiralle määrätyn tehtävän ja käyttötarkoituksen mukaan. Tämä oli myös jalostusvalintaa, jonka tuloksena oli leveäkuonoinen koira nousevalla kirsulla.
YLEISVAIKUTELMA: Keskikokoinen, lyhytkarvainen ja vankka koira, jolla on lyhyt, neliömäinen rakenne sekä vahva luusto.
Voimakkaasti kehittynyt, kuiva lihaksisto on selvästi erottuva.
Liikkeet ovat eloisat, voimakkaat ja ylväät. Bokseri ei saa vaikuttaa kömpelöltä
eikä raskaalta, muttei myöskään kevytrunkoiselta taikka ilmavalta.
TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA:
a) Rungon pituuden suhde säkäkorkeuteen: runko on neliömäinen, ts. rajoittavat suorat muodostavat neliön (yksi vaakasuora, joka sivuaa koiran selkää ja kaksi pystysuoraa, joista toinen koskettaa lapaluun kärkeä ja toinen istuinluun kyhmyä)
b) Rinnansyvyyden suhde säkäkorkeuteen: rintakehä ulottuu kyynärpäiden tasolle; rinnansyvyys on puolet säkäkorkeudesta
c) Kuononselän pituuden suhde kallon pituuteen on 1:2 (mitattuna kuonon kärjestä silmän sisäkulmaan, ja sisäkulmasta niskakyhmyyn)
KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE:
Bokserin tulee olla vahvahermoinen, itsetietoinen, rauhallinen ja tasapainoinen. Rodunomainen luonne on erittäin tärkeä, ja sitä on tarkoin vaalittava.
Bokseri on kuuluisa paitsi isäntäänsä, myös koko perhettään kohtaan osoittamastaan kiintymyksestä ja uskollisuudesta. Bokseri tunnetaan valppaudestaan, pelottomuudestaan ja rohkeudestaan. Se on vaivaton perhekoira, iloinen ja ystävällinen leikkikaveri.
Bokseri voi myös olla epäluuloinen vieraita kohtaan, ja tosipaikan tullen peloton.
Bokseri on helposti koulutettavissa, koska se on valmis alistumaan. Bokserilla on hyvä hajuaisti, se on tarmokas ja rohkea sekä luonnollisen terävä. Vaatimattomuutensa ja siisteytensä ansiosta se on miellyttävä niin perheessä kuin suojelu-, seura- ja palveluskoiranakin.
Bokseri on koko ikänsä luonteeltaan suora, ei petollinen tai salakavala.
PÄÄ: Pää antaa bokserille rodunomaisen leiman, ja pään tulee olla oikeassa suhteessa runkoon. Pää ei saa vaikuttaa liian kevyeltä tai raskaalta. Kuonon tulee olla mahdollisimman leveä ja voimakas.
Pään kauneus perustuu kuonon ja kallon tasapainoiseen suhteeseen.
Edestä, ylhäältä tai sivulta katsottuna kuonon tulee olla oikeassa suhteessa kallo-osaan, ts. kuono ei saa vaikuttaa pieneltä.
Pään tulee olla kuiva, eikä siinä saa olla ryppyjä. Kun koira on erityisen tarkkaavainen, sen kallo-osaan muodostuu luonnostaan ryppyjä. Poikittaispoimut ovat havaittavissa kuonontyven kummallakin puolella.
Tumma maski rajoittuu kuono-osaan ja sen tulee erottua selvästi muusta pään värityksestä, jotta ilme ei vaikuta synkältä.
KALLO-OSA:
Kallo: Kallon tulee olla mahdollisimman kapea ja kulmikas. Se kaareutuu hieman, muttei ole pallomaisen lyhyt, eikä litteä tai liian leveä. Takaraivo ei saa olla liian korkea. Otsauurre on heikosti havaittava; varsinkaan silmien välissä se ei saa olla liian syvä.
Otsapenger: Otsa erottuu selvästi kuononselästä. Kuononselkä ei saa työntyä bulldoggimaisesti otsapenkereeseen, muttei myöskään olla laskeva.
KUONO-OSA:
Kirsu: Leveä, musta ja hieman nouseva; sieraimet ovat suuret. Kirsun kärki sijaitsee hieman korkeammalla kuin sen tyvi.
Kuono-osa: Voimakkaasti kolmeen suuntaan kehittynyt: ei suippo eikä kapea, ei lyhyt eikä litteä.
Kuonon ulkomuotoon vaikuttavat
a) leukojen muoto, b) kulmahampaiden asento ja c) huulten paksuus ja muoto.
Kulmahampaiden tulee olla mahdollisimman kaukana toisistaan ja pitkät, mikä tekee kuonon edestä katsottuna leveäksi, miltei neliömäiseksi.
Kuonon etureuna muodostaa sivusta katsottuna kuononselän kanssa tylpän kulman. Edestä katsottuna ylä- ja alahuulen reunat koskettavat tiiviisti toisiaan.
Leuka, ts. alaleuan ylöspäin kaarreutuva osa huulineen, ei saa ulottua huomattavasti ylähuulen eteen, mutta vielä vähemmän hävitä sen alle.
Alaleuan tulee olla edestä ja sivulta katsottuna selvästi havaittavissa.
Alaleuan etu- ja kulmahampaat tai kieli eivät saa näkyä suun kiinni ollessa. Ylähuulen uurre on sen sijaan selvästi havaittavissa.
Huulet: Viimeistelevät kuonon muodon. Ylähuuli on paksu ja täyteläinen ja täyttää tilan, joka muodostuu alaleuan kaartuessa ylähuulen eteen. Alaleuan kulmahampaat tukevat ylähuulta.
Leuat / hampaat / purenta: Alaleuka työntyy yläleuan eteen kaartuen hivenen ylöspäin. Yläleuka kiinnittyy kallo-osaan leveästi ja kapenee vain hieman kohti kärkeä. Etuhampaat ovat mahdollisimman säännölliset ja suorassa rivissä; kulmahampaat kaukana toisistaan ja melko kookkaat. Voimakas ja terve alapurenta.
Posket: Oikeassa suhteessa voimakkaaseen leukaan korostumatta kuitenkaan liikaa.
Posket pikemminkin sulautuvat kuonoon kevyesti kaareutuen.
Silmät: Tummat. Eivät liian pienet, eivätkä ulkonevat taikka liian syvällä sijaitsevat.
Ilme kuvastaa tarmokkuutta ja älykkyyttä, eikä se saa vaikuttaa uhkaavalta tai pistävältä. Silmäluomien tulee olla tummat.
Korvat: Luonnolliset, sopivankokoiset ja mahdollisimman ylös kallon sivuille kiinnittyneet.
Lepoasennossa korvat myötäilevät poskia. Etenkin koiran ollessa tarkkaavainen, korvat laskeutuvat niin, että muodostuu selkeästi havaittava, eteenpäin suuntautunut laskos.
KAULA: Selväpiirteinen niska jatkuu tyylikkäästi kaartuneena säkään asti. Kaulan tulee olla pitkä, pyöreä, voimakas, lihaksikas ja kuiva.
RUNKO: Neliömäinen. Raajat ovat tanakat ja suorat.
Säkä: Selvästi erottuva.
Selkä: Lanneosa mukaanluettuna lyhyt, tiivis, suora, leveä ja voimakaslihaksinen.
Lantio: Hieman laskeva, kaartuva ja leveä. Lantion tulee olla pitkä, ja etenkin nartuilla leveä.
Rintakehä: Syvä, ulottuu kyynärpäiden tasolle. Rinnansyvyys on puolet säkäkorkeudesta. Hyvin muodostunut eturinta. Kylkiluut ovat selvästi kaarevat, mutteivät tynnyrimäisesti pyöristyneet, vaikka ulottuvatkin pitkälle taakse.
Alalinja ja vatsa: Alalinja nousee taaksepäin tyylikkäästi kaartuen. Kupeet ovat lyhyet, tiiviit ja hivenen sisäänpäin vetäytyneet.
HÄNTÄ: Kiinnittynyt mieluummin ylös kuin alas. Häntä on normaalinmittainen ja jätetään luonnolliseksi.
RAAJAT
ETURAAJAT: Eturaajojen tulee olla edestä katsottuna suorat, yhdensuuntaiset sekä vahvaluustoiset.
Lavat: Pitkät ja viistot, kiinteästi rungon myötäiset, eivät liioitellun
lihaksikkaat.
Olkavarret: Pitkät ja suorassa kulmassa lapaluihin nähden.
Kyynärpäät: Eivät liikaa sisään- tai ulospäinkääntyneet.
Kyynärvarret: Pystysuorat, pitkät ja kuivalihaksiset.
Ranteet: Voimakkaat ja selväpiirteiset, eivät kuitenkaan liiaksi erottuvat.
Välikämmenet: Lyhyet ja lähes pystysuorat.
Etukäpälät: Pienet, pyöreät ja tiiviit. Päkiät ovat täyteläiset ja lujat.
TAKARAAJAT: Takaraajat ovat erittäin voimakaslihaksiset ja takaa katsottuna suorat. Lihakset ovat vahvat ja sulavalinjaiset.
Reidet: Pitkät ja leveät. Lantio- ja polvikulmat ovat mahdollisimman selvät.
Polvet: Asettuvat koiran seistessä vapaasti niin eteen, että sivuavat
lonkkaluun kärjestä maahan vedettyä pystysuoraa linjaa.
Sääret: Erittäin lihaksikkaat.
Kintereet: Voimakkaat ja selväpiirteiset, eivät kuitenkaan liiaksi erottuvat. Kinnerkulma on noin 140°.
Välijalat: Lyhyet, alustaan nähden noin 95 - 100°:n kulmassa.
Takakäpälät: Hieman etukäpäliä pidemmät ja tiiviit. Päkiät ovat täyteläiset ja lujat.
LIIKKEET: Eloisat, voimakkaat ja ylväät.
NAHKA: Kuiva, joustava ja poimuton.
KARVAPEITE
KARVA: Lyhyt, kova, kiiltävä ja rungonmyötäinen
VÄRI: Keltainen tai juovikas. Keltaisen värin kirjo on vaaleankeltaisesta tumman punaruskeaan, joskin välimuodot ovat toivotuimmat (punakeltainen). Musta maski.
Juovikkailla yksilöillä on yllämainitun sävyisellä keltaisella pohjalla kylkiluiden suuntaisia tummia tai mustia juovia. Pohjavärin ja juovien tulee erottua selkeästi toisistaan. Valkoiset merkit eivät periaatteessa ole virheelliset, ja ne voivat vaikuttaa jopa miellyttäviltä.
KOKO JA PAINO: Säkäkorkeus: Uroksilla 57–63 cm ja nartuilla 53–59 cm mitattuna säestä kyynärpään kautta maahan.
Paino: Uroksilla yli 30 kg (jos säkäkorkeus on noin 60 cm) ja nartuilla noin 25 kg (säkäkorkeuden ollessa noin 56 cm)
VIRHEET: Kaikki poikkeamat em. kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen:
• Käyttäytyminen / luonne: aggressiivisuus, vihaisuus, salakavaluus, epäluotettavuus, temperamentin puute tai arkuus.
• Pää: jalouden ja oikean ilmeen puuttuminen. Synkkä ilme. Pinseri- tai bulldoggimainen pä. Kuolaaminen, hampaiden tai kielen näkyminen suun ollessa kiinni.
Liian suippo tai kevyt kuono-osa, laskeva kuononselkä. Lihanvärinen, haalistunut tai vaalea kirsu.
Keltaiset nk. petolinnun silmät, väritön vilkkuluomi.
Typistämättömät korvat eivät saa olla lentävät, puolipystyt, pystyt eivätkä ruusukorvat.
Vino alaleuka tai hammasrivi, virheellinen hampaiden asento, heikosti kehittyneet hampaat tai sairaudesta johtuva virheellinen purenta.
• Kaula: lyhyt tai paksu; löysää kaulanahkaa.
• Runko: liian leveä tai matala etuosa, lapojen välissä riippuva runko; karpin-, notko- tai kapea selkä
Pitkä, kapea, sivuilta sisäänpainunut, köyry tai hento lanneosa. Luisu tai kapea lantio, riippuva vatsakuopalla olevat kupeet.
• Häntä: alas kiinnittynyt tai mutkahäntä.
• Eturaajat: seisominen ”ranskalaisittain”, löysät lavat tai kyynärpäät, heikot rannenivelet. Litteät– tai jäniksenkäpälät, harottavat varpaat.
• Takaraajat: heikot lihakset; liian vähän tai liikaa kulmautunut takaosa. Sirppikintereisyys, länkisäärisyys tai pihtikinttuisuus. Takaraajojen kannukset; litteät– tai jäniksenkäpälät, harottavat varpaat.
• Liikkeet: peitsaaminen, vaappuvat, riittämättömät tai jäykät liikkeet
• Väri: kuonon yli ulottuva maski. Liian tiheässä olevat tai hyvin heikosti erottuvat juovat: likainen pohjaväri taikka toisiinsa sekoittuvat värit. Rumentavat valkoiset merkit, kuten kokonaan tai puoliksi valkoinen pää
Muut kuin yllämainitut värit; perusvärissä yli kolmasosa valkoista
HYLKÄÄVÄT VIRHEET:
• aggressiivisuus tai arkuus
• luonnollinen töpöhäntä
Selvästi epänormaali rakenne tai käyttäytyminen ovat hylkääviä virheitä.
HUOM! Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä
täysin laskeutuneina kivespussiin.
KÄYTTÖTARKOITUS: Seura-, suojelu- ja palveluskoira
FCI:N LUOKITUS: Ryhmä 2 pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat
Alaryhmä 2,1 molossi- ja mastiffityyppiset
Käyttökoetulos vaaditaan
LYHYT HISTORIAOSUUS:
Bokserin uskotaan polveutuneen pienestä-, tai Brabantin-bullenbeisserista.
Bullenbeissereita jalostivat pääasiassa metsästäjät, jotka käyttivät niitä apunaan metsästyksessä. Koiran tehtävänä oli ottaa kiinni ajokoirien esiin ajama riista ja pidellä saalista, kunnes metsästäjä tuli lopettamaan sen. Tätä tehtävää varten koiralla tuli olla mahdollisimman leveä suu ja purenta, joiden avulla se pystyi tarttumaan saaliiseen ja pitämään sen hampaissaan.
Ne bullenbeisserit, joilla nämä ominaisuudet olivat, soveltuivat erityisen hyvin tehtäväänsä. Siksi niitä käytettiin myös siitokseen.
Koiran siitoskäyttö määräytyi ennen pelkästään koiralle määrätyn tehtävän ja käyttötarkoituksen mukaan. Tämä oli myös jalostusvalintaa, jonka tuloksena oli leveäkuonoinen koira nousevalla kirsulla.
YLEISVAIKUTELMA: Keskikokoinen, lyhytkarvainen ja vankka koira, jolla on lyhyt, neliömäinen rakenne sekä vahva luusto.
Voimakkaasti kehittynyt, kuiva lihaksisto on selvästi erottuva.
Liikkeet ovat eloisat, voimakkaat ja ylväät. Bokseri ei saa vaikuttaa kömpelöltä
eikä raskaalta, muttei myöskään kevytrunkoiselta taikka ilmavalta.
TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA:
a) Rungon pituuden suhde säkäkorkeuteen: runko on neliömäinen, ts. rajoittavat suorat muodostavat neliön (yksi vaakasuora, joka sivuaa koiran selkää ja kaksi pystysuoraa, joista toinen koskettaa lapaluun kärkeä ja toinen istuinluun kyhmyä)
b) Rinnansyvyyden suhde säkäkorkeuteen: rintakehä ulottuu kyynärpäiden tasolle; rinnansyvyys on puolet säkäkorkeudesta
c) Kuononselän pituuden suhde kallon pituuteen on 1:2 (mitattuna kuonon kärjestä silmän sisäkulmaan, ja sisäkulmasta niskakyhmyyn)
KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE:
Bokserin tulee olla vahvahermoinen, itsetietoinen, rauhallinen ja tasapainoinen. Rodunomainen luonne on erittäin tärkeä, ja sitä on tarkoin vaalittava.
Bokseri on kuuluisa paitsi isäntäänsä, myös koko perhettään kohtaan osoittamastaan kiintymyksestä ja uskollisuudesta. Bokseri tunnetaan valppaudestaan, pelottomuudestaan ja rohkeudestaan. Se on vaivaton perhekoira, iloinen ja ystävällinen leikkikaveri.
Bokseri voi myös olla epäluuloinen vieraita kohtaan, ja tosipaikan tullen peloton.
Bokseri on helposti koulutettavissa, koska se on valmis alistumaan. Bokserilla on hyvä hajuaisti, se on tarmokas ja rohkea sekä luonnollisen terävä. Vaatimattomuutensa ja siisteytensä ansiosta se on miellyttävä niin perheessä kuin suojelu-, seura- ja palveluskoiranakin.
Bokseri on koko ikänsä luonteeltaan suora, ei petollinen tai salakavala.
PÄÄ: Pää antaa bokserille rodunomaisen leiman, ja pään tulee olla oikeassa suhteessa runkoon. Pää ei saa vaikuttaa liian kevyeltä tai raskaalta. Kuonon tulee olla mahdollisimman leveä ja voimakas.
Pään kauneus perustuu kuonon ja kallon tasapainoiseen suhteeseen.
Edestä, ylhäältä tai sivulta katsottuna kuonon tulee olla oikeassa suhteessa kallo-osaan, ts. kuono ei saa vaikuttaa pieneltä.
Pään tulee olla kuiva, eikä siinä saa olla ryppyjä. Kun koira on erityisen tarkkaavainen, sen kallo-osaan muodostuu luonnostaan ryppyjä. Poikittaispoimut ovat havaittavissa kuonontyven kummallakin puolella.
Tumma maski rajoittuu kuono-osaan ja sen tulee erottua selvästi muusta pään värityksestä, jotta ilme ei vaikuta synkältä.
KALLO-OSA:
Kallo: Kallon tulee olla mahdollisimman kapea ja kulmikas. Se kaareutuu hieman, muttei ole pallomaisen lyhyt, eikä litteä tai liian leveä. Takaraivo ei saa olla liian korkea. Otsauurre on heikosti havaittava; varsinkaan silmien välissä se ei saa olla liian syvä.
Otsapenger: Otsa erottuu selvästi kuononselästä. Kuononselkä ei saa työntyä bulldoggimaisesti otsapenkereeseen, muttei myöskään olla laskeva.
KUONO-OSA:
Kirsu: Leveä, musta ja hieman nouseva; sieraimet ovat suuret. Kirsun kärki sijaitsee hieman korkeammalla kuin sen tyvi.
Kuono-osa: Voimakkaasti kolmeen suuntaan kehittynyt: ei suippo eikä kapea, ei lyhyt eikä litteä.
Kuonon ulkomuotoon vaikuttavat
a) leukojen muoto, b) kulmahampaiden asento ja c) huulten paksuus ja muoto.
Kulmahampaiden tulee olla mahdollisimman kaukana toisistaan ja pitkät, mikä tekee kuonon edestä katsottuna leveäksi, miltei neliömäiseksi.
Kuonon etureuna muodostaa sivusta katsottuna kuononselän kanssa tylpän kulman. Edestä katsottuna ylä- ja alahuulen reunat koskettavat tiiviisti toisiaan.
Leuka, ts. alaleuan ylöspäin kaarreutuva osa huulineen, ei saa ulottua huomattavasti ylähuulen eteen, mutta vielä vähemmän hävitä sen alle.
Alaleuan tulee olla edestä ja sivulta katsottuna selvästi havaittavissa.
Alaleuan etu- ja kulmahampaat tai kieli eivät saa näkyä suun kiinni ollessa. Ylähuulen uurre on sen sijaan selvästi havaittavissa.
Huulet: Viimeistelevät kuonon muodon. Ylähuuli on paksu ja täyteläinen ja täyttää tilan, joka muodostuu alaleuan kaartuessa ylähuulen eteen. Alaleuan kulmahampaat tukevat ylähuulta.
Leuat / hampaat / purenta: Alaleuka työntyy yläleuan eteen kaartuen hivenen ylöspäin. Yläleuka kiinnittyy kallo-osaan leveästi ja kapenee vain hieman kohti kärkeä. Etuhampaat ovat mahdollisimman säännölliset ja suorassa rivissä; kulmahampaat kaukana toisistaan ja melko kookkaat. Voimakas ja terve alapurenta.
Posket: Oikeassa suhteessa voimakkaaseen leukaan korostumatta kuitenkaan liikaa.
Posket pikemminkin sulautuvat kuonoon kevyesti kaareutuen.
Silmät: Tummat. Eivät liian pienet, eivätkä ulkonevat taikka liian syvällä sijaitsevat.
Ilme kuvastaa tarmokkuutta ja älykkyyttä, eikä se saa vaikuttaa uhkaavalta tai pistävältä. Silmäluomien tulee olla tummat.
Korvat: Luonnolliset, sopivankokoiset ja mahdollisimman ylös kallon sivuille kiinnittyneet.
Lepoasennossa korvat myötäilevät poskia. Etenkin koiran ollessa tarkkaavainen, korvat laskeutuvat niin, että muodostuu selkeästi havaittava, eteenpäin suuntautunut laskos.
KAULA: Selväpiirteinen niska jatkuu tyylikkäästi kaartuneena säkään asti. Kaulan tulee olla pitkä, pyöreä, voimakas, lihaksikas ja kuiva.
RUNKO: Neliömäinen. Raajat ovat tanakat ja suorat.
Säkä: Selvästi erottuva.
Selkä: Lanneosa mukaanluettuna lyhyt, tiivis, suora, leveä ja voimakaslihaksinen.
Lantio: Hieman laskeva, kaartuva ja leveä. Lantion tulee olla pitkä, ja etenkin nartuilla leveä.
Rintakehä: Syvä, ulottuu kyynärpäiden tasolle. Rinnansyvyys on puolet säkäkorkeudesta. Hyvin muodostunut eturinta. Kylkiluut ovat selvästi kaarevat, mutteivät tynnyrimäisesti pyöristyneet, vaikka ulottuvatkin pitkälle taakse.
Alalinja ja vatsa: Alalinja nousee taaksepäin tyylikkäästi kaartuen. Kupeet ovat lyhyet, tiiviit ja hivenen sisäänpäin vetäytyneet.
HÄNTÄ: Kiinnittynyt mieluummin ylös kuin alas. Häntä on normaalinmittainen ja jätetään luonnolliseksi.
RAAJAT
ETURAAJAT: Eturaajojen tulee olla edestä katsottuna suorat, yhdensuuntaiset sekä vahvaluustoiset.
Lavat: Pitkät ja viistot, kiinteästi rungon myötäiset, eivät liioitellun
lihaksikkaat.
Olkavarret: Pitkät ja suorassa kulmassa lapaluihin nähden.
Kyynärpäät: Eivät liikaa sisään- tai ulospäinkääntyneet.
Kyynärvarret: Pystysuorat, pitkät ja kuivalihaksiset.
Ranteet: Voimakkaat ja selväpiirteiset, eivät kuitenkaan liiaksi erottuvat.
Välikämmenet: Lyhyet ja lähes pystysuorat.
Etukäpälät: Pienet, pyöreät ja tiiviit. Päkiät ovat täyteläiset ja lujat.
TAKARAAJAT: Takaraajat ovat erittäin voimakaslihaksiset ja takaa katsottuna suorat. Lihakset ovat vahvat ja sulavalinjaiset.
Reidet: Pitkät ja leveät. Lantio- ja polvikulmat ovat mahdollisimman selvät.
Polvet: Asettuvat koiran seistessä vapaasti niin eteen, että sivuavat
lonkkaluun kärjestä maahan vedettyä pystysuoraa linjaa.
Sääret: Erittäin lihaksikkaat.
Kintereet: Voimakkaat ja selväpiirteiset, eivät kuitenkaan liiaksi erottuvat. Kinnerkulma on noin 140°.
Välijalat: Lyhyet, alustaan nähden noin 95 - 100°:n kulmassa.
Takakäpälät: Hieman etukäpäliä pidemmät ja tiiviit. Päkiät ovat täyteläiset ja lujat.
LIIKKEET: Eloisat, voimakkaat ja ylväät.
NAHKA: Kuiva, joustava ja poimuton.
KARVAPEITE
KARVA: Lyhyt, kova, kiiltävä ja rungonmyötäinen
VÄRI: Keltainen tai juovikas. Keltaisen värin kirjo on vaaleankeltaisesta tumman punaruskeaan, joskin välimuodot ovat toivotuimmat (punakeltainen). Musta maski.
Juovikkailla yksilöillä on yllämainitun sävyisellä keltaisella pohjalla kylkiluiden suuntaisia tummia tai mustia juovia. Pohjavärin ja juovien tulee erottua selkeästi toisistaan. Valkoiset merkit eivät periaatteessa ole virheelliset, ja ne voivat vaikuttaa jopa miellyttäviltä.
KOKO JA PAINO: Säkäkorkeus: Uroksilla 57–63 cm ja nartuilla 53–59 cm mitattuna säestä kyynärpään kautta maahan.
Paino: Uroksilla yli 30 kg (jos säkäkorkeus on noin 60 cm) ja nartuilla noin 25 kg (säkäkorkeuden ollessa noin 56 cm)
VIRHEET: Kaikki poikkeamat em. kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen:
• Käyttäytyminen / luonne: aggressiivisuus, vihaisuus, salakavaluus, epäluotettavuus, temperamentin puute tai arkuus.
• Pää: jalouden ja oikean ilmeen puuttuminen. Synkkä ilme. Pinseri- tai bulldoggimainen pä. Kuolaaminen, hampaiden tai kielen näkyminen suun ollessa kiinni.
Liian suippo tai kevyt kuono-osa, laskeva kuononselkä. Lihanvärinen, haalistunut tai vaalea kirsu.
Keltaiset nk. petolinnun silmät, väritön vilkkuluomi.
Typistämättömät korvat eivät saa olla lentävät, puolipystyt, pystyt eivätkä ruusukorvat.
Vino alaleuka tai hammasrivi, virheellinen hampaiden asento, heikosti kehittyneet hampaat tai sairaudesta johtuva virheellinen purenta.
• Kaula: lyhyt tai paksu; löysää kaulanahkaa.
• Runko: liian leveä tai matala etuosa, lapojen välissä riippuva runko; karpin-, notko- tai kapea selkä
Pitkä, kapea, sivuilta sisäänpainunut, köyry tai hento lanneosa. Luisu tai kapea lantio, riippuva vatsakuopalla olevat kupeet.
• Häntä: alas kiinnittynyt tai mutkahäntä.
• Eturaajat: seisominen ”ranskalaisittain”, löysät lavat tai kyynärpäät, heikot rannenivelet. Litteät– tai jäniksenkäpälät, harottavat varpaat.
• Takaraajat: heikot lihakset; liian vähän tai liikaa kulmautunut takaosa. Sirppikintereisyys, länkisäärisyys tai pihtikinttuisuus. Takaraajojen kannukset; litteät– tai jäniksenkäpälät, harottavat varpaat.
• Liikkeet: peitsaaminen, vaappuvat, riittämättömät tai jäykät liikkeet
• Väri: kuonon yli ulottuva maski. Liian tiheässä olevat tai hyvin heikosti erottuvat juovat: likainen pohjaväri taikka toisiinsa sekoittuvat värit. Rumentavat valkoiset merkit, kuten kokonaan tai puoliksi valkoinen pää
Muut kuin yllämainitut värit; perusvärissä yli kolmasosa valkoista
HYLKÄÄVÄT VIRHEET:
• aggressiivisuus tai arkuus
• luonnollinen töpöhäntä
Selvästi epänormaali rakenne tai käyttäytyminen ovat hylkääviä virheitä.
HUOM! Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä
täysin laskeutuneina kivespussiin.